Silmäaseman työntekijä

Elina

Elinan tarina

Sanon asiakkailleni, jotka tulevat silmien laserleikkaukseen, että se leikkauksen hyöty syntyy pienistä asioista, arjen iloista. Olen innoissani asiakkaideni puolesta, kun he yhtäkkiä näkevät paremmin kuin pitkiin aikoihin. Pystyn samaistumaan heidän kokemukseensa. Leikkautin omat silmäni ollessani 34-vuotias.

“Oman laserleikkaukseni jälkeen mieleenpainuvin hetki oli se, kun istuin saunan parvella ja näin järvimaiseman kirkkaasti ensi kertaa. Ja nyt, kun metsässä käydessäni voin ihailla sitä, miten se metsä on joka päivä erilainen, eri vuorokauden aikaan. Puolimaratoniin valmistautuessani katse on kirkas ja näen tieni.

Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 1984 ja silmien kanssa olen ollut tekemisissä vuodesta 1996. Tämä työ sai ajattelemaan myös omaa näköä. Leikkautin omat silmäni ollessani 34-vuotias. Silmäni leikattiin eriparisiksi, eli minulle tehtiin niin sanottu monovisio. Tämän vuoksi en ole tarvinnut laseja kaukonäköön enkä ikänäköön.

Sanon asiakkailleni, jotka tulevat silmien laserleikkaukseen, että se leikkauksen hyöty syntyy pienistä asioista, arjen iloista. Se, kun heräät aamulla ja näet sen herätyskellon ilman, että kelloa tarvitsee ottaa käteen. Se, kun menet talvella bussiin, ja silmälasit eivät ole huurustuneena nenällä. Se, kun erotat shampoopullon kylvyssä. Kun tyttärelleni tehtiin laserleikkaus, hän lähetti minulle sen jälkeen innostuneena tekstiviestin, jossa luki “Äiti, mä kävin suihkussa ja näin mun varpaat!”.

Olen innoissani asiakkaideni puolesta, kun he yhtäkkiä näkevät paremmin kuin pitkiin aikoihin. Pystyn samaistumaan heidän kokemukseensa. Muistan kun eräs mies, noin kuusikymppinen tuli linssileikkaukseen ja pääsi eroon paksuista pullonpohjalaseista sekä lukulaseista. Hän oli niin onnellinen, että toi minulle ja leikkaavalle lääkärille ruusut. Ne pienet, mullistavat hetket – ne ovat näkemisen arvoisia.”